Kilpailu
Säännöt
Rodeokisoissa tavoitteena on annetussa ajassa tehdä mahdollisimman monipuolinen ja yhtenäinen sarja, joka koostuu pysty- ja vaakaliikkeistä. Kilpailussa on tavallisesti kaksi osaa, freestyle through the rapid eli koskenlasku ja stoppariosuus. Kilpailussa on kaksi erilaista tuomaria, toinen arvostelee suorituksen monipuolisuuden ja toinen antaa pisteitä yksittäisistä liikkeistä. Freestyle osuudessa on käytettävissä ennalta määrätty aika kosken alaslaskemiseen. Tarkoituksena on matkan varrella käyttää kaikkia kosken suomia leikkipaikkoja ja esitellä monipuolisia puljaustaitoja. Stoppariosuudessa kaikki temput tehdään samassa stopparissa tai aallossa, aika on taas ennalta määrätty. Tarkemmat kilpailusäännöt löytyvät tästä.Liikkeet
Rodeoliikkeet voidaan jakaa periaatteessa kahteen tyyppin, pysty eli vertikaaliliikkeisiin ja vaakaliikkeisiin. Kuitenkin ennen kuin aloittaa stoppari- eli honttomelonnan kannattaa harjoitella eskimokäännös. Pisteitä siitä ei tosin heru, mutta uiminen jää paljon vähemmälle, jos kaaduttuaan pääsee itse ylös.
Vaakaliikkeet
Vaakaliikkeitä ovat erilaiset surffit ja spinnit.
Surffissa meloja pysyy rantaan nähden paikallaan, vaikka vesi virtaa hurjaa vauhtia kajakin alla. Liike on helpointa suorittaa aallossa, mutta kyllä surffaus stopparissakin onnistuu. Surffissa saa ehdottomasti tuntea vauhdin huumaa ja hyvässä allossa aloittelijakin pääsee helposti tunnelmaan. Kun on oppinut pysymään paikallaan aallossa, voi kajakkia kallistelemalla liikkua aallolla puolelta toiselle. Koko ajan on kuitenkin muistettava katsella ylävirtaan, että tietää missä on, muuten saattaa ajautua oudoille vesille.
Spinnissä kajakki pyörii vaakatasossa akselinsa ympäri. Kuten surffissa kajakki pysyy rantaan nähden samassa paikassa, mutta melojan näkemät maisemat vaihtuvat. Spinnejä ei kuitenkaan aina tehdä koko 360 astetta, vaan puolikkaat kierrokset ja puolenvaihdot lasketaan myös tähän ryhmään.
Vertikaali eli pystyliikkeet
Vertikaaliliikkeille on tyypillistä, että keula tai perä nousee yli 45 asteen kulmaan. Käytännössä raja on hieman häilyvä. Joskus melojasta tuntuu siltä, että hän teki tyylikkään vertikaalin, mutta rannalta katsova kaveri kuvailee liikettä spinniksi. Vanhin vertikaaliliike on luuppi eli ender, joka näyttää teoriassa seuraavalta:
Alkuasetelma on kajakki aallolla. Tästä tilanteesta sitten melotaan eteenpäin niin, että kajakin keula uppoaa aallon pohjalle ja veden voima painaa kajakin pystyyn. Joskus kajakki pomppaa pystysuoraan ylös, toisinaan taas ei. Kuva Lampisen Jarkon Neitikoskella esittämästä tyylikkäästä luupista.
Uusi kalusto mahdollisti muidenkin temppujen tekemisen ja seuraavaksi melojat keksivätkin kääntää keulaluupista perän takaisin stoppariin eli honttoon, näin syntyi kärrynpyörä, joka vaatii jo huomattavasti enemmän tekniikkaa ja harjoittelua. Kuvassa kärrynpyörän perusidea.
Kärrynpyöriä voi sopivan kokoisella kajakilla tehdä ja harjoitella myös sileässä vedessä!
Puolen vaihdoilla ja perä- ja keulaliikkeitä yhdistelemällä eli retendoilla saadaan aina uusia yhdistelmiä ja nimityksiä. Uusimmat villitykset löytyvät alan lehdistä ja sivuilta.